Maaliskuun 2010 kolumnin pääaiheena ovat tuplat. Enkä tarkoita sitä mehevää patukkaa, mitä ennen globalisaation pahinta iskua valmistettiin Turun Kärsämäessä vaan niitä dartstaulun ympäri sijaitsevia punaisia ja vihreitä ruutuja.
Kokoisekseen pieni
Sääntöjen mukaan ulompi tuplalanka sijaitsee 170 mm etäisyydeltä taulun keskustasta. Tuplan kaarileveys on ylälangasta mitaten näin 53 mm ja paksuus on sääntöjen mukaan 9,6 mm ja säännöt sallivat 0,2 mm toleranssin, mikä ainakin Unicornin tauluissa on vähintään käytössä… Nämä ovat siis mittoja lankojen keskustaan. Kukapa sitä pyöreälankaista taulua enää käyttääkään.
Edellisten lukujen perusteella saamme tuplan pinta-alaksi 512 mm2 eli reilut 5 cm2. Mainittakoon, että samalla laskukaavalla saamme triplan pinta-alaksi 323 mm2 eli noin 63 % tuplan pinta-alasta. Ihan pelkän todennäköisyyslaskennan myötä osuminen tuplaan pitäisi siis olla reilusti helpompaa…
Jotta saadaan kuitenkin realistinen kuva siitä, kuinka pienestä osumat voivat olla kiinni niin mietitäänpä, kuinka paljon heitto voi ”lipsahtaa” osuakseen vielä. Oletetaan, että tikka irtoaa sormista melko tasan kahden metrin päästä taulusta. Pituussuuntaan (tai oikeastaan leveyssuuntaan, kun puhutaan esim. D20:stä) kokonaisheittoa heittoa saa olla 0,15° ja paksuussuuntaan ainoastaan 0,0275°. Eli ei oikeastaan yhtään mitään! Muista siis tämä joka kerta tuplaan osuessasi ja ole ylpeä suorituksestasi! Olkoonkin, että maajoukkuejohtajan mielestä ohi ei saisi heittää koskaan, mutta kolumnisti on onneksi realistisempi!
Silmän pinta-ala on muuten 126,6 mm2 eli vajaa neljännes normituplan alasta. Mutta kyseisen reiän sijainti keskellä taulua tekee siitä vähän erilaisen osuttavan.
Tupliahan on punaisia ja vihreitä. Päätuplista suurin osa on punaisia vaikka lyhyen haastattelukierroksen perusteella vihreä näyttää normivalossa vähän isommalta. Tosin kaikkien tietäessä niiden olevan samankokoisia ei ”pienuus” haittaa.
Yleisimmät tuplat
Tein kahden liigakierroksen aikana (miesten mestis) tutkimuksen yleisimmistä legin päättävistä tuplista. ”Täydellinen 0-tutkimus” kommentoi Kalle… No, ei liene kenellekään yllätys, että toppihan se yleisin tupla on mihin osutaan. Peräti 20,57 % legeistä päättyi tupla 20:een. Kakkoseksi tuli tupla 10 reilun 13 % osuudella tupla 8 tullessa heti perässä ja legendaarisen 32:sen saadessa 9,71 % osuuden. Mainittakoon, että maali sai osuudekseen reilut 5 % ja silmä 2,3 %.
Eli neljän yleisimmän tuplan – 20,10,16, 8 – yhteenlaskettu osuus oli 56 %. Ainakin tämä kertoo siitä, että tupliin on osuttu kohtuullisen hyvin (vaikkei ulkopuolelta ohi viskottuja tikkoja tässä olekaan laskettu), mutta ennen kaikkea sen, että noihin ko. tupliin osumalla ne pelit kotiin tulee. Tietysti!
Entäs se treenipuoli?
Tuplien yleisesittelystä päästään sujuvasti tuplatreeneihin. Niin tai itse asiassa siihen ikuisuuskysymykseen: treenatakko ensisijaisesti tuplia vai triploja? Molempia varmaan, mutta missä suhteessa ja kuinka?
Tämä ei ole varsinainen treeniblogi eli en nyt hirveän syvälle lähde tuohon treenaamisen maailmaan. Itse asiassa niin minä kuin vasiten Laihon Mikkokin haluaisimme teidän kaikkien osallistuvan keskusteluun nettisivulla www.bigbookofdarts.com. Rekisteröidy keskustelupalstalle ja kommentoi niin Mikon treenaamista kuin muitakin keskusteluja ja ennen kaikkea tuo oma näkökulmasi treenaamiskeskusteluun. Toki muitakin asioita voi kommentoida, mutta päätavoite lienee saada keskustelua ja ajatuksenvaihtoa juurikin treenaamisesta.
No niin, takaisin tupliin. Kuten yllä olen matemaattisesti todistanut niin teoriassa tuplaan osumisen pitäisi olla triplaa helpompaa. Näin ei kuitenkaan ihan aina ole. Vai onko sittenkin? Usein kuulee sanottavan, että ”heitin patterin ohi” tai jopa kaksi. Kuitenkin, jos tuloksen heittoa ajatellaan niin kohtuullisen harvoin Suomessa näkee legiä - saatikka ottelua – missä ei tulisi triplatonta heittovuoroa. Jos siis aloitat legin vaikka 60, 60, 100, 140 on 12 tikan jälkeen 141 alla eli tulos on kulkenut ihan hyvin. Silti olet saattanut osua triplaan vasta yhdeksännellä tikalla. Eli niin tripla- kuin tuplaosumiakin tulee tietyllä prosentilla. Tärkeää on vain olla hätääntymättä muutamasta ohitikasta. Ja sama koskee naisia. Usein kuulee kommentin, että ne heikoimmat keskarit – joita näkee naisten ykkösdivarissa - syntyvät nimenomaan tuplahudeista. Toki ne hudit siellä osasyyllisinä ovat, mutta ei samoilla henkilöillä se triplaan osumisprosenttikaan niin kauhean hyvä ole. Väittäisin prosenttien (suhteelliset triplaan tai tuplaan osumiset) pitkässä juoksussa pysyvän melko samoina sukupuoleen tai ikään katsomatta. Tai ainakaan ero ei ole niin suuri kuin asiaa syvällisemmin pohtimatta voisi ajatella.
Toki peli pitäisi sillä patterilla poikki saada. Ja usein on jopa välttämätöntä katkaista sillä yhdellä ainoalla tikalla. Tuolloin päästään taas siihen pelin ytimeen: Saada ottelu katkaistua, kun siihen on mahdollisuus. Eli tässä on se tupla vs. tripla –keskustelun ydin. Tulosta pitää heittää niin hyvin, että saa mahdollisuuden yrittää tuplaa. Ja tuplaan pitää osua, ettei hyvä tulosheitto ollut turhaa – kukapa haluaisi tehdä turhaa työtä? Ei ole siis toinen toistaan tärkeämpää vaan se on se kokonaisuus mikä ratkaisee.
Kuten sanottua, treenaamiseen en nyt ota sen syvemmälti kantaa juuri tässä kolumnissa, mutta yhden asian haluaisin nostaa esille näin kun tuplista turistaan ja tuplien/triplojen treenamisen suhdetta pohditaan. Tulosta tulisi mielestäni hakata niin paljon, että se triplan seutu löytyy ihan selkäytimestä. Siis välillä ihan älytöntä, jopa posketontakin mättöä ilman varsinaisia tavoitteita. Vähän niin kuin mailerille pitkän matkan lenkki. Tuplaa sen sijaan pitää mielestäni treenata ylivahvalla asenteella eli eräänlaista pakkopaikkaa koko ajan. Kisatilanteessakin ne tuplat saadaan paineen alla. Paineen alaista toimintaa voi toki treenata ilman tupliakin, mutta jatkakoot joku tästä vaikka Laihanderin keskusteluissa. Toki noihin yleisimpiin tupliin (kts. yltä) kannattaa varmasti myös hankkia tietty rutiini ja jättää muut tuplat vähemmälle huomiolle.
Poskettomalla triplan hakkaamisella haen sitä rutiinia, mikä superheittäjillä on, mutta se on sitten ihan eri keskustelun paikka.
Tuplaprosentit tarkkailuun?
Olen jo pitkään haaveillut siitä, että liigatilastoihin saataisiin myös tuplaprosentit. Siis lähinnä nyt mestikseen ainakin. Teknisestihän se ei ole vaikeaa; joka pelaajalle vain tilastolappuun yksi sarake lisää. Sen sijaan tuplien oikeellinen tilastointi vaatii vähän enemmän keskittymistä kuin tonsien tilastointi. Tällöinhän esimerkiksi merkintä ”10 kolmannella” voi tarkoittaa kahta tuplahutia (0, 0, D5) tai yhtä tuplahutia (5, 1, D2). Tämähän tarkoittaa eri tuplaprosenttia.
No, ei kannata pelästyä. Ei moista systeemiä vielä tule, mutta tulevina vuosina kenties. Mukavahan se olisi tuotakin tilastoa seurata. Olisi ainakin allekirjoittaneelle parempi tilasto kuin tonsitilasto.
TOP 4
Jäsenrekisterin mukaan liiton nuorimmat lisenssipelaajat:
1. Paavo Haverinen, Willy’s DC s. 2009
2. Eino Pelkonen, Samuli Blues s. 2008
3. Eetu Mäyrä, Tömärin Tikka s. 1999
4. Riia Lehtinen, Dalton’s Dart s. 1998
Nämä olivat siis jäsenrekisterin tietoja.
Kuukauden knoppi
Tiesitkö, että joitain vuosia sitten Hollannissa Wayne Mardle ajautui kirjoittamaan nimmarin miespuolisen fanin… no just siihen - eli sukupuolielimeen – fanin sitä monta kertaa pyydettyä. Wayne halusi haastattelussa tarkentaa, ettei missään vaiheessa koskettanut kohdetta muuta kuin kynällä sekä sitä, että tussi ei ollut vesiliukoinen…
