Heittopaikat aiheuttavat aina keskustelua. Asia on myös lähellä kolumnistin sydäntä. Millainen on oikeasti hyvä heittopaikka? Nyt puhutaan liigapaikoista. Ei rankingkisapaikoista. Rankingkisoista sen sijaan pohditaan vähän sitä ”oikeaa” formaattia. Joku kysyy ”Mitä, ei liigafinaalispekulaatioita?” Ei niin, jätetään arvailut tällä kertaa… Ensi kuussa sen sijaan tuhti analyysi menneestä kaudesta.

Hyvä heittopaikka. Millainen se on?

Mitä heittäjä odottaa hyvältä liigaheittopaikalta? No, ainakaan kukaan ei saisi tulla mopon kanssa sisään kesken pelien kuten aikoinaan itäisellä Vantaalla kävi. Kovin paljon kehuja eivät myöskään ole saaneet ne paikat, missä miesten (tai jopa naisten) vessan oven aukaisu katkaisee näköyhteyden pelaajan ja taulun väliltä. Vuosien varrella on tullut nähtyä myös paikkoja, missä palellaan sisällä pipo päässä. Tai niitä lukuisia paikkoja mihin paikalliset suuruudet tulevat ihan heittoviivan viereen vaihtoehtoisesti joko laulamaan karaokea tai jopa tappelemaan. Unlucky!

Mestispaikat ovat erikseen. Niihin pitää kaiken kaikkiaan saada ryhtiä, loistoa ja parhaimmillaan vaikka glamouria. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että valmiutta ja halua viedä pelaaminen ikään kuin toiseen sfääriin on, mutta ei nyt hypätä liikaa kerralla vaan edetään hyvin pieniä askeleita kerrallaan. Kolumnin aiheena eivät kuitenkaan ole mestispaikat vaan heittopaikat yleensä. Ovat ne sitten ylemmän tai alemman tason paikkoja. Miesten tai naisten. Tokihan jonkinlaista viihtyvyyttä tai jopa säädyllisyyttä kaipaavat ihan kaikki, tasosta riippumatta.

Ensimmäinen tärkeä asia lienee taulun sijainti. En missään nimessä haluaisi viedä pelejä piiloon, vaan näyttää kaikelle kansalle heittämisen mallia. Valitettavasti vain liian usein se peräkomero, kellaritila tai yläkerta on ainoa mahdollinen pelaamiseen soveltuva tila. Jos nyt valita pitää niin taulu mieluummin sitten ehkä piiloon peränurkkaan kuin esimerkiksi ulko-oven pieleen, missä pelaajat voivat pitää kirjaa kulkijoista. Ideaalisijainti olisi kuitenkin paikassa, missä satunnainenkin ohikulkija pelaamisen voisi bongata.

Taulu on kuitenkin tärkein

Siis taulu ja itse heittopaikan ytimeen liittyvät detaljit. Toki hyvässä heittopaikassa on hyvä taulu.  Hyvä taulu ei tänä päivänä enää valitettavasti tarkoita pyöreillä langoilla varustettua taulua vaan ”ohutlankatauluksi” meidän kutsumaa taulua, missä ei itse asiassa ole lankoja vaan levyt. Niitä löytyy eri valmistajilta. Kyllä te tiedätte.

Toinen äärimmäisen tärkeä asia on valaistus. Melkoisen monessa paikassa – valitettavasti -  valaistus on joko liian heikko tai jollain spotilla suunnattu pelkkään triplaan. Ensimmäinen aiheuttaa tietysti kaiken maailman silmien siristyksiä ja jälkimmäinen pahoja varjoja. Ei siinä mitään, mutta kun sellaiset ihan hyvät valot saa aivan samalla rahalla kuin 3 sentin alueelle valaisevat spotit. Eli hyvin pienellä a) vaivalla ja b) rahalla saa ihan loistavat valot.

Heittoviiva löytyy onneksi useimmista paikoista. Hyvä on myös muistaa, että heittoviiva ei ole teippi, tai edes ohut metallilista lattiassa vaan periaatteessa 2 cm korkea rakenne, mihin pelaaja voi varpaansa heittää. Siis sellainen telineeseen verrattavissa oleva elementti. Ei ole tuokaan paha rasti. Vuosien varrella olen nähnyt monessa paikassa lattiaan tehdyt kolot, mihin kyseinen elementti on asennettu.

Kirjurille pitäisi sitten löytää tilaa. Siis taulukirjurille. Tästä nyt on puhuttu niin monta vuotta, että pitäisi mennä jo jääräpäisemmänkin kalloon… Toki johonkin hyvään soppeen pitäisi saada tila sille ylimääräiselle keskiarvojen laskijallekin (ideaalitilanne siis), vaikka toki moni etenkin alasarjojen seura tekeekin keskarit vasta sunnuntaina.

Mukavaa olisi myös, että pelipaikalta saisi ruokaa. Ainakin jotain energiatasapainon varmistamiseksi. Myös mukana seuraavat ei-pelaajat arvostavat tätä juttua. Ja vaikka pelaajatkin jättäisivät syömisen pelien jälkeen niin onhan se mukavaa, ettei tarvitse vaihtaa paikkaa!

Tämän kirjoituksen tavoitteena oli saada seurat miettimään pelipaikkaa. Jos se ei ole paras mahdollinen niin löytyisikö seudulta parempia mahdollisuuksia? Jos taas seuran ja pelipaikan yhteinen taival on jo pitkä niin varmasti myös paikan omistaja kuuntelee seuran toiveita. Rohkeasti vain kehittämään pelipaikkoja ja samalla kehittämään meidän omaa viihtyvyyttämme! Miellyttävässä pelipaikassa viihtyvät paremmin niin omat kuin vieraat.

Kuinka rankingkisat pitäisi pelata?

Menneellä kaudella pelattiin kisoja useilla erilaisilla formaateilla. Perinteinen tapa on aloittaa lauantaina pro-sarjoilla ja jatkaa iltapäivän lopuksi B-sarjoilla. Samoten jo jonkin aikaa on ollut perinteenä peluuttaa esim. kriketti jo perjantai-iltana. Tosin pelkät arvotut paritkin lienee yhtä perinteistä.

Joissain kisoissa pelataan B-sarjat ensin ja pro lauantai-iltapäivällä ja –illalla. Myös täysin yhtäaikaista pelaamista yhteisellä pudonneiden kisalla höystettynä kokeiltiin. Lisänä kokeiltiin niin Tallukassa kuin Finnish Openin yhteydessäkin toisia singeleitä sunnuntaille.

Mikä sitten olisi ideaalisinta? Mukavinta olisi, että eri kisat hivenen poikkeaisivat toisistaan. Ei liikaa, mutta juuri sen verran, että kukin kisa saa oman tietyn leimansa. Tiedättehän; Tallukassa pelataan näin, Vesileppiksessä näin jne. Toisaalta olisi myös mukavaa, jos kisan pääsarjojen viimeiset tikat päättäisivät päivän ja sekin tapahtuisi kohtuulliseen kellonaikaan. Jos sitten lauantai-iltana joku haluaa vetää vielä viikkokisat niin siitä vaan, mutta ainakin pitäisi antaa mahdollisuus yleisölle päästä seuraamaan finaaleita. Ei siis yhtä aikaisia pelejä, kiitos.

Jotenkin tuntuu myös, että sunnuntaiparit ovat mennyttä maailmaa. Pareja on toki mukava pelata ja tärkeääkin (maajoukkueen kannalta), mutta rankingkisojen parikisat ovat niin alhaalla arvostuksissa, että sunnuntaipäivää tulee vähintään höystää jollain muulla kisalla. Se, onko paras ratkaisu kahden singelikisan malli on vielä vähän hakusessa. Tallukassa se toimi, Vantaalla välttämättä ei yhtä hyvin.

Kuukauden top lista

Miesten mestaruussarjan heittokeskiarvon nousu syksystä kevääseen Top 5. Eli vähintään 12 ottelua sekä syksyllä että keväällä pelanneiden heittokeskarin nousu verrattaessa kierroksia 1-4 kierroksiin 5-8.

1.      Ulf Ceder  + 3,45p

2.      Jari Haavisto  + 2,24p

3.      Veijo Viinikka  +1,53p

4.      Marko Kantele ja Timo Hirsimäki  +0,94p

Kuukauden knoppi

Mikään ei ole ikuista. Yksi parhaista dartshuhujen lähteistä eli Superstars of darts on lopetettu.