Kausi 2009-2010 alkaa taittumaan ehtoopuolelle. Toki Savonlinnassa pelataan vielä 12.6. mukavia pelimuotoja ja kohtuulliset palkinnot omaava kisa, mutta pääosalle dartsareita kausi on paketissa. Niinpä on tullut aika koota kulunut kausi yhteen. Kausi, joka todenteolla alkoi Swedish Openista on kolumnissa jaettu useaan eri osioon.

SM-liiga, naiset

Aloitetaan tavoistani poiketen alemmalta tasolta – ei aina mestiksestä. Lohkon 1 Hunter’s sekä kolmoslohkon Sörkka II olivat omassa lohkossaan ylivoimaisia: Pelkkiä voittoja. Sen sijaan Savonlinna oli tiukilla omassa lohkossaan ja DC Kontula pääsi karsintapaikalle vasta loppusuoralla. Sörkka oli omassa lohkossaan niin ylivoimainen, että yksittäisten pelitappioiden lukumäärä oli pienempi kuin otteluiden määrä (11 vs. 12)! Jos verrataan lohkoja keskiarvoittain, havaitaan kuinka suuri ero naisten divarissa on maakuntien ja Helsingin  seudun välillä. Kun neloslohkon keskiarvo oli 11,17 niin tiukaksi mainitsemani kakkoslohkon keskari oli 13,39! Eli kakkoslohkossa pelattiin karvan alle 20 % lujempaa kuin neloslohkossa! Tikkamäärissä mitattuna ero olisi joka legissä noin  8 tikan verran. Ero on merkittävä eikä perustu sattumaan, sillä keskiarvo on kuitenkin koko lohkon ja koko kauden keskari.

Naisten ykkösdivisioonan tehotilastossa Alabaman Jatta Alstola piti kärkipaikkaa hallussaan liki koko kauden, mutta Huntersin Eija Axelsson meni viime metreillä (heitoilla) ohi ja nappasi koko kauden ykkössijan. Kolmospaikan nappasi Savonlinnan Sari Turunen. Toki Tiia Lavikainen ja Maret Liiri olivat käyneet sen verran ykkösessä näyttäytymässä, että heittokeskarit tuli hoidettua. Tehdään vielä yksi poiminta: Kello-Tikan Tuula Syväpää ei jättänyt kautta kesken, vaikka turpiin tuli oikealta ja vasemmalta.

Menneellä kaudella 35 naista kävi pelaamassa myös miesten sarjassa. Näistä ahkerin oli Jenni Vatanen Jukolan Jusseista ja hän myös nappasi ykkössijan. Toki Maret Liirin heittokeskari 17,64 oli tuossa tilastossa ylivoimainen ja tuolla olisi kyllä pelaillut jossain naisten mestisjengissäkin…

Naisten mestaruussarja sujui alusta loppuun ennakkokaavailujen mukaan: Sörkka ja Perämeri vievät kärkisijat ja muut paikat jakautuvat sitten vaikeammin ennustettavasti. Hallitseva mestari Päkki kaatui vihreät saappaat jalassaan väärään pelaajapolitiikkaan. Siis en tarkoita sitä, etteikö Tea Sorvamaan taso riitä – päinvastoin. Tarkoitan sitä koko prosessia ja kuinka se a) alkoi b) hoidettiin. No, Perämeri DC kiitti ja kuittasi Katja Helinin mukaan voittamaan mestaruus Sari Nikulan ja Tarja Salmisen kanssa. Kenties Katja oli juuri se puuttuva lenkki, jotta Sörkan Tikan tasainen jengi kaatui. Näin Perämeri DC:n naisdarts sai arvoisensa päätöksen. Siis ainakin toistaiseksi.

Naisten mestaruussarjan tehotilastoa voidaan pitää varsin kaksijakoisena. Tarja hallitsi syyskautta aivan suvereenisti kun taas Kirsi Viinikainen oli kevätkaudella ykkönen. Vain Sari pystyi viidennellä kierroksella kukistamaan kaksi kilpasiskoansa. Tarja voitti kausiteharin vaikka jätti yhden kierroksen väliin ja Kirsi oli selkeä kakkonen. Kun Sari oli kolmonen ja Juholan Marika nelonen, niin hohhoijaa, melko tuttua kauraa oli. Puolet peleistä pelannut Lumi Silvan sekä ¾ peleistä pelannut Katja Helin on myös mainittava.

Ensi kauden naisten mestaruussarja oikein janoaa uusia hyvin heittäviä naisia. Naisdartsiin yleisesti palataan muuten kesäkuun kolumnissa…

SM-liiga, miehet

Miesten kakkosdivarissa yksikään joukkue ei päässyt täysin puhtaaseen suoritukseen. Lähimmäksi ylsi Samuli Blues 3 seiskalohkossa yhdellä tasapelillä. Ylivoimaisin lohkovoittaja löytyy ysilohkon Satatikasta, joka hallitsi lohkoaan peräti 23 pisteen turvin. Tiukin lohko oli puolestaan lohko 13, missä Sörkka vei karsintapaikan Team Lassilan nenän edestä keskinäisten pelien turvin. Kovin joukkuekeskiarvo oli puolestaan KSD 3:lla ja ko. porukka olikin ainoa yli 20 keskarilla koko kauden pelannut kakkosdivarijoukkue. Tasollisesti kovin lohko näytti olevan lohko 8 keskiarvolla 17,28. Kyseisessä lohkossa pelasivat mm. Salo Dartsin kovat veljekset (Ek) sekä Hirvitikan pappakaksikko Hongisto – Rantala. Alhaisimmalla keskarilla 16,185 pelattiin lohkossa yhdeksän, mikä kyllä yllätti ainakin allekirjoittaneen.

Positiiviseksi asiaksi katson sen, että yhtä lukuun ottamatta kaikki lohkovoittajat halusivat lähteä karsintaan: Tämä on selkeä merkki siitä, että ykkösdivisioona on tullut tason noston myötä halutummaksi. Ja olisin kyllä viimeisenäkin joukkueena matkaan lähtenyt sillä mikä olisi hienompi tapa viettää porukalla 40-vuotispäiviä kuin liigakarsintamatka! Ja varsinkin kun menitte ilmoittautumaan jo. Näin saletti lohkovoittoraha vaihtuikin sakkoon…Huokaus. Tosin vielä tökerömmän tempun tekivät ne euralaiset, jotka jättivät kerhonsa pulaan viimeisellä kierroksella. Olikohan kukaan Euran seudulla tarkistanut etukäteen, millaisen sakon moisesta saa? Toki kerho ja yhteyshenkilö saavat aina kuraa, mutta kyllä huutaisin pelaajien moraalista vastuuta tässä kohtaa.

Iloisemmista asioista mainittakoon vielä Joro DC:n hieno tapa kannustaa porukkaansa karsinnoissa. Kerho oli varannut bussin ja matkusti Korialle oikein isolla porukalla fanipaidat päällä. Ja tunnelma säilyi vaikka heti ensimmäisessä ottelussa turpiin tulikin (mainittakoon Porvoon Risto Lindströmin hieno 15 dartsin legi 4-4/2-2 tilanteessa). Yhtä kaikki meininkiä katellessani innostuin taas ajattelemaan, että miksei esim. mestisotteluihin saisi vaikka edes tuon verran väkeä ja tunnelmaa!

Turun ja Hirvitikan Mika Hongisto liittyi niiden legendaaristen dartsaajien (älkää vaan pyytäkö luetteloimaan) joukkoon, jotka ovat pelanneet koko 32 pelin kauden häviämättä peliäkään. Tämä toi myös teharivoiton. Myöskään Ville Petäjämäki ei hävinnyt yhtään peliä, mutta pelasi vain 28 matsia ja jäi näin selkeästi paremmasta heittokeskarista huolimatta kolmoseksi. Väliin kiilasi loistavan kauden pelannut Reino Eskonen. Myös Jani Haavisto kolkuttelisi top kolmosta, jos ei olisi jättänyt yhtä kierrosta väliin. Kari Mondolin pelasi myös Villeä vastaavan sarjan. Siinäpä ne parhaat II divarilaiset 2009-2010.

Miesten ykkösdivisioonasta jäi mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin taso nousi yhden lohkon kadottamisen myötä reilusti, mikä oli tietysti tarkoituskin. Toisaalta molemmissa lohkoissa nähtiin kahden kerroksen väkeä, kun koventuneeseen ykköseen oli jäänyt syystä tai toisesta hivenen heikkotasoisemmat jengit. Ykköslohkon keskiarvo oli 21,31 ja kakkoslohkon 20,65. Eli kun ykköslohkossa saatiin legit keskimäärin pidettyä alle 24 tikan niin kakkoslohkossa ei aivan. Eroa siis oli, mutta se ei missään nimessä ollut niin suuri, etteikö kyseistä lohkojakoa voida perustellusti laatia maantieteellisesti. Se, mikä se maantieteellisyys on, nousee sitten toiseksi tarinaksi…

Ykköslohkossa oli alun alkaen selvää, että WJDC:n nimivahva joukkue vie, Kuohun Tikka seuraa ja loput tappelevat muista sijoista. Tosin viimeisellä kierroksella WJDC:n oltua jo varma lohkovoittaja meinasi se pelata Kuohun ulos ja Samuli II:sen mukaan. Jukka ”4 darts” Paavilainen oli vaan eri mieltä. Kakkoslohkoon suosikkina lähtenyt Haku-Tikka jäi syystä tai toisesta kolmanneksi. Tasaisuudella jyrännyt Proffa vei lohkon ja keväällä vahvistunut Päkki Darts II nappasi toisen karsintapaikan ja itse asiassa nousi WJDC:n ohella aina mestikseen asti. Et sää Montonen vielä vissiin lopetakkaan?

Ykkösdivarin teharia hallitsi alussa Jarkko Rönkkö, mutta Esko Pietikäisen kevätkausi nosti iisalmelaisen parhaaksi divaripelaajaksi kaudella 09-10. Anssi Montonen päätyi lopulta kolmoseksi ja Markus Jokikokko neloseksi. Markus olisi voinut päästä kakkoseksi asti, mutta jätti vikan kierroksen väliin. Myös kuudenneksi tullut Jari Nissinen olisi saattanut top kolmoseen nousta, mutta ymmärrettävistä syistä talvella väliin jäänyt kierros vaikutti ikävästi. Mainittakoon vielä kaksi Ilkkaa. Ensinnäkin vasta menneellä kaudella tutustuin Siutin (vaikka oonkin kova poika reissaan, niin Kolarissa ei ihan koko ajan käydä) Ilkka Mursuun. Teharin vitospaikka, mukava seuramies ja asennetta löytyy matkusteluun. Mukava on ollut tutustua. Toinen mainitsemisen arvoinen Ilkka on Karhu, jota aikoinaan Kovanen-nimisenä kaavailin vahvimpana ”ikikärkipelaajiemme” haastajana. No, Ile pysynee (nyyh) edelleen tauolla, mutta kaksi kierrosta heittokeskarilla 26,03 kertoo, ettei ne taidot mihinkään katoa!

Miesten mestaruussarjassa Samuli Blues eteni runkosarjan voittoon siitä huolimatta, että Päkki Darts a) voitti Samulin molemmissa kohtaamisissa ja b) pelasi kovemmalla joukkuekeskarilla. Tämä kertoo mielestäni siitä, että Päkin miehet olivat keskinäisissä (mestaruushan sen sitten lopullisesti osoitti) ihan yhtä hyviä, mutta herrojen Ceder, Korte ja kumppanit pelirutiini näkyy pitkän kauden aikana. Tappioita ”ynnä muille” ei hirveästi tullut. Willyksen pelaaminen oli totutun ailahtelevaa ja sen oikean kokoonpanon löytäminen tuntui haastavalta. KSD I ja Casablanca olivat ehkä kuitenkin ne suurimmat pettymykset odotuksiin nähden. Toki jokainen lajia seuraava tietää, ettei kauhajokelaisilla ollut kerhonsa neljää parasta pelaajaa mestisjoukkueessa, mutta se on sitten toinen stoori.

Miesten mestiksessä pelattiin keskiarvolla 23,59. Se oli kymmenyksen parempi kuin edellisellä kaudella, mutta esimerkiksi 0,25 pinnaa perässä huippukautta 2003-2004. Henkilökohtaisessa tehotilastossa Ulf Ceder oli kuningas ja muut korkeintaan hovipalvelijoita. Varsinkin kevätkaudella Uffe äityi huimaan menoon, mistä kertoo hänen kevätkauden keskarinsa 29,46. Upeeta! Nuutinen ja Korte heittivät teharissa seuraaviksi ja mainittakoon vielä Tanskasen Hannun sekä etenkin Viljasen Kimin viimeisen kierroksen väläytys. Toki unohtamatta, että myös Juha Koutonen ja Asko Niskala ottivat kauden aikana teharivoitot. Erikoista? No ainakin se, ettei Kantele voittanut yhtään mestiksen kierrosteharia. Edellisen kerran näin taisi käydä kun Make pelasi divarissa!

Muuta liigasta

Kun katsotaan miesten koko liigaa (kaikki tasot) niin kokonaiskeskiarvo on 17,37. Naisilla vastaava lukema on 13,06. Kierroskohtaisesti miesten osalta kovin kierros oli ehkä hivenen yllättäen viimeinen, kun naisilla se kovin oli 5. kierros. Miesten mestiksen kovin kierros 23,82 oli kolmas rundi.

Liigakauden parhaat ottelut:

Tonsipoikkaisuja heitettiin liigassa yhteensä 1011 kpl, joista seuraavassa parhaat:

Muu kotimainen kilpailukausi, naiset

Liigan ohella toki muutoinkin pelailtiin siellä täällä ja tuolla. Aloitetaanpa taas naisista. Allun voitettua liiga-avauskisan ja Sarin Vesileppiksessä siirtyi valtikka vahvasti Tarjan käsivarsille. Keväällä taas Kirsi nappasi voitot sekä Kuopiosta että Porista. Liiton pääkisoista Anu Ampiala loisti Suomen Cupissa, Tarja Finnish Openissa ja Maipe SM-kisoissa. Kovin harva pystyi laittamaan kärkipelaajille kampoihin. Nimipoimintoja matkan varrelta ovat tietenkin Maret, Kaisu Kajander ja Lumi. Siinä ne sitten, jotka ovat tässä kappaleessa mieleen jääneet. Kuten sanottua, naisista yleisesti enemmän kesäkuun kolumnissa.

Kotimainen kilpailukausi, miehet

Miesten kaudesta jäi kolmijakoinen kuva. Ensin hallitsi Uffe, puolikaudessa Jarkko ja loppukaudesta paras oli Jaakko Kiiski. Näin ainakin, jos asioita vähän yksinkertaistaa. Toki Pietikäisen Eskon voitto Finnish Openin sunnuntaina toimi välipiristeenä. Yhtä kaikki voitot ovat jakautuneet melko harvoille, kuten itse asiassa tapana on ollut. Kun joku/jotkut on paras/parhaita niin niitä voittoja sitten vain tulee.

Valitettavasti hirveän kiehtovia asioita ei muutoin jäänyt mieleen. Joku aina silloin tällöin vähän väläytti, mutta mitään varsinaisia supersuorituksia ei edellä mainittujen lisäksi nähty. Kuka säväyttää seuraavaksi?

Ikäkaudet

Seniori-ikäisten pelejä hallitsivat mielestäni kaksi pelaajaa: Matti Hatinen ja Mauri Heiskanen. Haaviston ja kumppaneiden kohtalona oli jäädä taustajoukoiksi. No, toki vuoden 2009 senioripelaaja ja syksyn 2009 seniorimestari Reino Eskonen oli taidollisesti yhtä hyvä kuin kärkikaksikko. Ja ajoittain parempikin.

Juniorisarjaa vei kotimaassa Juuso Raittila (huom, lasken junioreiksi vain oikeat juniorit). Syksyllä Juusolla oli helppoa ja paineetonta iskeä puskista kun Tuomas Tikka palasi Charlottesta. Keväällä katsoin myös osumien kääntyneen Juuson suuntaan. Junioreiden kanssa joutuu aina kummastelemaan – niin nousuissa kuin taantumassa. Jos vertailee Tuomaksen ja Allun pelaamista world cupin aikaan osumiinsa keväällä niin kyllähän niissä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Syy? En tiedä, mutta annetaan nuorten pelailla vaan ja katsotaan mitä lähivuodet tuovat tullessaan.

Erikoiskisat

Halusin tässä kolumnissa nostaa kaksi Suomen rajojen sisällä pelattua kisaa ihan omaan lukuunsa. Toinen oli syksyllä Maarianhaminassa pelattu Scandinavian Trophy & Nordic Trophy ja toinen pääsiäisenä Tallukassa toisen kerran pelattu PDF Masters. On aivan loistavaa, että Suomessa järjestettiin peräti kaksi kisaa, joiden kokonaisuus palveli huippudartsia kuten palveli.

Molemmissa kisoissa loisti Ulf Ceder. Olkoonkin, että vahva Robbie Green oli Maarianhaminan finaalissa vahvempi. Maarianhaminan naisten finaalissa Tarja puolestaan taisi pelata pauttiarallaa 28 keskarilla. Tuloksiakin tärkeämpi asia on kuitenkin se, että edellä mainitut kisat osoittivat tällaisten lavapelien tarpeen ja vaikka meidän ikuisuusongelmamme onkin tuo yleisön puute niin aina jonkinlainen tilaus näille kuitenkin näyttäisi olevan. Tässä välissä muuten mainittakoon, että Joker ei 2010 järjestä Scandinavian Trophy –kisaa, mutta sen sijaan tavallisen rankingkisan marraskuun alussa. Hyvää matkaa kaikille!

Maajoukkue ja muu kansainvälinen toiminta

Maajoukkueen kauteen sisältyi sekä pettymyksiä että hienoja venymisiä. Pettymyksenä toki World Cupin miesten sijaluku ja venymisenä mainittakoon äskettäin pelatun Nordic Cupin parikisa. Huonommalla tuurilla olisimme saattaneet jäädä neljänsiksi ja nyt voitimme pari-ihmeen myötä.

Maajoukkuekisojen lisäksi pelaajiemme kansainvälinen aktiivisuus on tällä hetkellä Maret Liiriä lukuun ottamatta melko vähäistä ja niinpä sitä menestystäkään ei hirveästi tule. En minä nyt lähde neuvomaan, että enemmän pitäisi kiertää, koska kallistahan se on, mutta ehkä pientä lisäystä olisi hyvä saada. WDF:n puolella kansainvälinen kärki ei kuitenkaan ole kaukana – päinvastoin. Muutamalla pärjäämisellä voisi saada itsensä pelattua Lakesideen ja siitähän se ura urkenisi. PDC:n puolella taso näyttäisi olevan huomattavasti vakaammalla pohjalla.

Omasta puolestani kulunut kausi on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen, monipuolinen ja kiehtova. Vuosi sitten kilpailusihteerin tehtävät siirtyivät minulle ja maajoukkueen kanssa on ollut monennäköistä puuhaa. En ole koskaan aiemmin käyttänyt näin paljoa aikaa lajin parissa. Jausaa.

Toukokuun top lista

Top lista perustuu kuluneeseen kauteen ja on täysin oma näkemys maailmasta.

Kauden juttu:                   Ulf Cederin ka 32,49 liigan 5. kierroksella

Kauden heitto:                 Tuomas Tikan 170 pox wc junnufinaalissa

Kauden nousu:               Aliisa Koskivirran nousu tyttöjen wc finaalissa

Kauden nousija:              Jaakko Kiiski

Kauden yrittäjät:               Sanni DC 2 (12 p koko kaudelta)

Kauden luuserit:              DC Eura 1 (luovutus vikalla rundilla)

Kauden yllätys:                Naisten Suomen Cup (Holvin voitto)

Kauden venyjät:              Miesten Nordic Cup joukkue

Historiaa:                           Phil Taylorin 2 x 9d 24.5.2010

Knoppi

Liigakaudella heitettiin yhteensä 1691 kpl maksimeita.