Keskellä kesää jäät ovat heikkoja. Todella heikkoja. Ja todella heikoille jäille tässä kolumnissa astunkin, sillä kolumnin aiheena ovat naiset. Eivätkä mitkä tahansa naiset vaan erityisryhmä nimeltään naisdartsarit.

Kartettu aihe

Naisdartsista ei ilmiönä juurikaan puhuta. Toki tulokset ja kisa-analyysit laaditaan siinä kuin miehistäkin, mutta naisdartsia ilmiönä ei juurikaan tarkastella. Timo Korpela käsitteli aihetta Darts-lehdessä vuonna 2006, mutta muita keskustelun avauksia en ole nähnyt.

Miksi ei ole? Eikö uskalleta vai eikö haluta järkyttää luonnon tasapainoa? Jos asia nostettaisiin pöydälle ja lähdettäisiin tutkimaan niin tuleeko turpaan. No, kokeillaan!

Tasoero

Suurin ero mies- ja naisdartsareiden välillä on tietysti pelaamisen tasoero. Asiaa on paljon pohdittu. Miksi tällaisessa varsin epäfyysisessä lajissa tuo tasoero on noinkin huima? Erilaisia kromosomisyitä on esitetty, mutta mitään vedenpitäviä todisteita ei ole löytynyt. Tasoero on selkeä niin Suomessa kuin maailmallakin. Toki ajoittain joku nainen pelaa ottelun 30 keskarilla, mutta ne ovat harvinaisuuksia. Yhtä kaikki tuo selkeä tasoero puoltaa mies- ja naissarjojen pelaamista erillisinä – ainakin isommassa mittakaavassa. Olkoonkin, että jotkut naiset aina välillä miesten kanssa pelaavatkin. Ja hyvähän se on välillä kokeillakin.

Se, mikä naisdartsissa huolestuttaa on tason pysyminen suunnilleen samalla tasolla vuodesta toiseen. Jos verrataan esimerkiksi liigakeskiarvoja 20 vuoden takaa, on miehissä tapahtunut selkeää parannusta. Naisissa yhtä selkeää muutosta parempaan ei ole tapahtunut. Miksi? Hyvä kysymys. Yksi syy on tietysti pelaajien vähyys. Kun uusia pelaajia kaiken kaikkiaan on tullut vähän, on potentiaalisten huippunaisten lukumäärä todella pieni. Ja kun lukumäärä pysyy pienenä, ei taso vain kerta kaikkiaan nouse. Tai ainakin se nousee hyvin vähän. Tämä tason jämähtäminen koskee Suomen lisäksi koko maailmaa. Hyvänä esimerkkinä se, että vanhimmassa Darts-lehdessäni yli 20 vuoden takaa on kansikuvassa Deta Hedman. Ja kukas olikaan kannen kainalokuvassa viimeisessä lehdessä…?

Toinen syy liittyy omiin mahdollisuuksiin sekä tavoitteisiin. Mahdollisuuksilla tarkoitan mahdollisuutta panostaa lajiin. On selvää, että miesten ja naisten elintavat keskimäärin poikkeavat toisistaan ja sitä kautta miehillä on enemmän mahdollisuuksia panostaa lajiin. Mutta väittäisin kysymyksessä olevan myös tavoitteiden ja halun menestyä. Väittäisin miehistä löytyvän – jopa pelaajamäärään suhteutettuna – enemmän niitä, jotka haluavat panostaa lajiin esimerkiksi treenaamisen kautta. Naiset pelaavat mielestäni enemmän niin, että käyvät vain kisoissa ja se muu dartsajattelu on melko pientä. Kisoissa toki pelataan tosissaan, sitä ei pidä ymmärtää väärin.

Panostamisen hyöty?

Toinen asia onkin se, paljonko treenaamisella ja muulla panostamisella naiset kehittyvät. Treenanneillakin naisilla – ihan maailman huippuja myöden – huonon hetken korjaaminen näyttää työläämmältä kuin miehillä. Eli kun peli hajoaa, se hajoaa varsin radikaalisti ja koko loppupäiväksi. Ei siis aina näin, mutta kokemukseni mukaan kuitenkin useammin kuin miehillä. Onko tässä yksi väylä selkeän tasoeron selitykseen? Onko naispelaajalle vaikeampi käsitellä eri tilanteita? Hajoaako pää helpommin? Väittäisin kyseessä olevan itseluottamuksen. Jos itseluottamusta ei ole niin heikko hetki pysyy pidempään.

Ulospäinhän sitä ei yleensä näe. Kun miehellä katoaa heitto, alkaa usein jos jonkinlainen kiukuttelu – toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Naisilla sen sijaan tunteet purkautuvat hivenen eri tavoin. Pelin jälkeen saatetaan jopa hekottaen nauraa, ”en osunu mihinkään”. Kertooko tämäkin jostain?

Joukkuepelaaminen

Joukkuepelaaminen on sitten taas oma sarkansa. Kun muodostetaan joukkueita – on kyseessä sitten liiga tai vaikka maajoukkue – tuntuu naisille olevan keskimäärin tärkeämpää se, kenen kanssa pelataan. Siis ei tietenkään aina, jokaisella ja joka tilanteessa, mutta keskimäärin. Ehkä tämä juontaa juurensa juurikin siihen, etteivät kaikki naiset ota dartsissa menestymistä niin vakavasti eikä treenien kautta ole otettu paineita. Ennemminkin halutaan viihtyä ja valita ”kalakaveri” itse. Miehissä sen sijaan on naisia yleisempää se, että vaikka A olisi parempi kamu niin otetaan joukkueeseen kuitenkin parempi pelaaja eli B, jotta voitaisiin itsekin pärjätä. Painotan edelleen, ettei kyseinen analyysi aina päde, mutta havainnointieni mukaan keskimäärin kuitenkin ja analyysi korostuu yläsarjoissa. Alasarjoissa miehetkin kaveeraavat usein varsin herkästi.

Kuuden vuoden maajoukkuekokemuksella voin vilpittömästi todeta, että kyllä naiset kaipaavat enemmän tukea ja empatiaa kuin miehet. Toisaalta naiset myös kommentoivat kanssasisariensa menemisiä herkemmin sekä imeytyvät toistensa seuraan miehiä herkemmin. Kun pelien jälkeen (karrikoitu esimerkki) miehistä yksi saattaa lähteä shoppailemaan, toinen nukkumaan ja kolmas pelaamaan tietokoneella, kuuluu naisten suunnitelma ennemminkin ”käydään siellä ja mennään sitten sinne” jne. Miehet ovat siis enemmän yksinäisiä susia joukkueen sisällä ja siihen on myös totuttu. Joukkuehenkeä haetaan ehkä vähän eri tavalla sukupuolesta riippuen.

Palkinnot

Vertailtaessa mies- ja naisdartsia, nousevat palkintosummat usein esille. Kotimaassa miesten palkinnot ovat karkeasti sanottuna noin 2x naisten palkinnot. Oikein, väärin? Riippuu varmaan lasku- ja ajattelutavasta.

Jos katsotaan aivan puhtaasti pelaaja- tai jäsenmääriä, havaitsemme rahaa menevän naisille jopa suhteellisesti miehiä enemmän. Naispelaajia on kuitenkin vähemmän kuin tuo palkinnoissa usein jaettu kolmannes. Jos taas katsomme pelkästään pelaamisen tasoa, menevät miehet siinäkin edelle eli korkeammat palkinnot ovat sikäli oikeutettuja.

Toisaalta. Kisan voittaminen on aina yhtä vaikeata, puhutaan sitten miesten tai naisten kisasta. Myös kisaan kohdistuvat kulut ovat sukupuolesta riippumattomat. Näin ajateltunahan palkintojen tulisi olla yhtä suuret tai eron ainakin hyvin pienen. Oma mielipiteeni? Olen sitä mieltä, että niin kauan kuin naisten imago pysyy enemmän harrastajamaisena ja lajiin kokonaisuutena käytetty aika – ainakin puheissa – on miehiä vähäisempää, niin alhaisemmat palkinnot on ikään kuin ansaittu tilanne. Jos naiset saavat lisää ”Sari Nikuloita”, jotka julkisesti kertovat treeneistään, tavoitteistaan ja muutoinkin keskustelevat lajin sisällöstä, nousee arvostus ainakin allekirjoittaneen silmissä.

Maailma

Naiset ovat maailmallakin aina aika ajoin muistuttaneet itsestään. Perustivatpa muutamat kärkipelaajat Trina Gulliverin johdolla naisdartsia tukeneen järjestönkin. Joissain yksittäisissä kisoissa naiset ovat saaneet palkintosummia vähän ylös, mutta varsinaista triumphia ei naisdarts ole ollut. TV ja internetjulkisuus on ollut käytännössä olematonta.

Naisten kannalta olikin varsin positiivinen uutinen, kun PDC julkaisi oman ison kisansa naisille. Valitettavaa vain oli se, etteivät aivan kaikki kärkinimet osallistuneet edes karsintaan. Trinan pois jääminen osoitti mielestäni sen, että politiikka oli kuitenkin naisdartsia tärkeämpi asia. Tällaiset pois jäännit saattavat nimittäin aiheuttaa sen, että kyseisellä kisalla ei ole jatkuvuutta, mistä taas kärsisi koko naisdarts.

Naisten liigajaot

Yksi naisten dartstulevaisuuteen liittyvä asia on se, kuinka laajalla maantieteellisellä alueella naiset pelaavat liigaa. Maakuntien naisjoukkueita on viime vuosina ollut animaalisen vähän ja tämä on tietysti tarkoittanut pitkiä pelimatkoja joillekin joukkueille. Lisäksi se automaattisesti tarkoittaa sitä, että Helsingin seudun reunalla olevat joukkueet ovat olleet vaaravyöhykkeessä joutua ns. maakuntalohkoon.

Tietysti pyrimme laittamaan ”hankalia” lohkoja ja matkoja vuorovuosin eri seuroille, mutta pidemmällä tähtäimellä yksi ratkaisu voisi olla pienentää naislohkot pienemmiksi ja pelata nelinkertainen sarja. Toisaalta kuinka hauskaa sitten olisi pelata neljä kertaa samaa joukkuetta vastaan? Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, jotta joukkueita saataisiin enemmän savo-karjalaan, keskiseen osiin maatamme, pohjanmaalle ja ennen kaikkea pohjoiseen. Nyt kun Perämeri lopetti naisliigansa niin pohjoisen piirin naisliigajoukkueet on melkoisen helppo laskea. Valitettavasti!

TOP 5

Laitetaan kolumnin kunniaksi Tapsan mielestä maailman naisdartsarit kautta aikojen:

1.    Trina Gulliver

2.    Deta Hedman

3.    Francis Hoenselaar

4.    Anastasia Dobromyslova

5.    Mandy Solomons

Kuukauden knoppi

Francis Hoenselaar on usein pelannut Suomessa hyvin. Tiesitkö, että hän on kaksi kertaa Finnish Openin lavapelissä aloittanut legin 2 x 180? Seitsemäs tikka ei sitten osunut.